nn.Kotihoitoa vai saattohoitoa?
1.2.15 Aamulehden lukijapalstalla lähihoitaja Juhani Keränen esitti voimakasta kritiikkiä koskien vanhusten kotiuttamista sairaaloista.Ihailen hänen avointa ja täsmällistä kykyään tuoda esiin oikeilla sanoilla oikeaat asiat. Heitteille jätetyistä vanhuksista suurella osalla ei ole ketään omaista jotka valvoisivat heidän saamaansa sairaala-ja avohoitoa.Olen itse monisairaana vanhuksena ollut yhteensä kuukausia potilaana Tays:ssa ja Hatanpäällä.Olen ollut useamman kerran pakoitettu kuuntelemaan kun kotiuttamispäätös ilmoitetaan sairaalle.Myös tiedän,että vaikka osaston hoitohenkilökunta on yksimielisesti vastustanut potilaan kotouttamista se on silti toteutettu.Tässä yksittäisessä tapaukessa oli kysymys voimakkaasti dementoituneesta vanhuksesta. Hoitajat vetosivat siihen,että he seuraavat vanhuksen tilaa 24 tuntia vuorokaudessa,lääkäri ehkä 20 minuuttia.He ilmoittivat myös,että eivät suostu laittamaan vanhusta kotiuttamiskuntoon.Seurasi puhuttelu jossa henkilöstöä kiellettiin puuttumasta asiaan joka  ei heille kuulu.Ilmoitus vanhukselle maanantaina,kotiutus tiistaina ja ateriatilaus,torstai aamuna kun asukkaat lähtivät töihin ,vanhus makasi yövaatteissaan kuolleena kerrostalon parkkipaikalla.Oli pakkasjakso.Säästöjen toteutumisaika oli 4 vrk. Mummon viimeinen käyttöpäivä oli päätetty,pudotuspeli oli alkanut jo aikaisemmin, jatkoaika ei tuonut ratkaisua, sen toi voittomaalikilpailu.
Toivon keskustelun alkavan.Kuolema sinällään on niin juhlallinen ja peruuttamaton asia,että omaisilta ei löydy voimia tuoda epäkohtia julkisuuteen.Se tuntuu  turhalta.Niin pitäisi kuitenkin tehdä.Se saattaisi edes jossain tilanteessa aiheuttaa hetkeksi harkintaa niihin ihmisiin jotka näitä draamoja synnyttävät,kirjoittavat käsikirjoituksen ja ohjaavat.
Jukka Koo Salonen. Tampere.gsm 040-5088779